skip to main |
skip to sidebar
Schörnes Fräuleinista lähdin kahden jälkeen tallustelemaan rautatieasemalle, ajelin toiseksi viimeisellä junalla Tuomarilaan ja sieltä pienen kävelymatkan jälkeen Jukalle nukkumaan. Lauantaiaamuna Jukka lähti joskus ennen ennen seiskaa töihin. itse nukuin noin kymmeneen ja aamupalan ja suihkun jälkeen päätin lähteä seikkailemaan ulos. Ensin ajelin junalla Leppävaaraan ostoskeskus Selloon. Siellä pyörin 1,5h kauppoja kierrellen ja sain kulutettua kaikki 8€ uuteen golfhanskaan ja tee-tikkuja...eli niitä tikkuja mitä golfissa käytetään pallon telineenä kun löydään avauslyönti avauspaikalta. Lisäksi kävin syömässä Chicossa, joka on S-ryhmän Amarillon tapainen, amerikkalaistyylinen ravintolaketju pääkaupunkiseudulla.
Sellosta ajelin junalla takaisin Tuomarilaan ja kävelin takaisin Jukan nurkille. Kun viereisen bussipysäkin bussiaikataulut osuivat hyvin kohdilleen, päätin käydä vielä samalla lipulla Espoon Ikeassa pyörähtämässä. Ikeassa kävelin tavaratalon läpi, ostaen ainoastaan yhden leikkuulauta paketin. :) Eipä ole aikaisemmin selvinnyt Ikeasta 2,90€ laskulla. :) Tarkoitus oli mennä ostamaan sieltä sellaisia useamman housun housuhenkareita, mutta ne olivat koko Suomesta toistaiseksi loppu. Pääsin vielä sillä samaisella junasta ostamallani lipulla takaisinkin päin. Olin noin kolmen aikoihin takaisin Jukalla. Jukkakin oli jo tullut töistä kotia. Katselimme samantien formuloiden aika-ajot, aika-ajojen jälkeen teimme ruokaa, laitoimme saunan, saunoimme ja loppuillan vietimme Jukalla mm. Guitar Hero -peliä.
Sunnuntaina heitin Jukan puoleksi päiväksi töihin ja samalla lähdin itse ajelemaan kotia kohti. Vantaalta häin kyytiini Päivin, sekä päivin kaverin Annikan ja yhden Annikan kaverin. Heinolassa jätin matkalaiset Heinolan Citymarketille ja ajelin itse kotia katsomaan formuloita. Formuloiden jälkeen hain Päivin Annikalta ja ajelin takaisin Mikkeliin. Siinäpä se viikonloppu. Hauskaa oli jälleen kerran.
Tänä perjantaina oli ohjelmassa paluu Olympiastadionille, tällä kertaa kuuntelemaan Iron Maidenia. Tumen kanssa innostuttiin tästä keikasta heti kun se tieto keikasta talvella tuli. Enhän minä mikään fanaattinen Iron Maiden fani ole, kuten en Bon Jovinkaan, mutta molempia bändejä on kuitenkin jonkin verran tullut joskus kuunneltua. Iron Maideniin tutustuin aikoinaan pelaajaurallani lätkäjoukkueen pukukopissa. Meillä oli siellä pitkän tovin soimassa Maidenin Best of the Beast -kokoelma. Sitä kautta kaikki suurimmat hitit ovat tulleet tutuiksi. Tämä kiertuehan vielä palveli hyvin tätä, koska kaikki kiertueella soitettavat biisit ovat peräisin 80-luvun Maidenin levyiltä, 90-luvulla tehtyä Fear of the Dark -biisiä lukuunottamatta. Lisäksi tiedän, että Maidenin livekeikat ovat hienoja ja näyttäviä ja Suomessa on iso liuta fanaattisia Maiden faneja joten tiedossa oli loistava spektaakeli. Joten ei muuta kuin lippujenmyyntiin tulopäivänä nettikaupan pommitus ja 3 lippua ostoon. Mukaan oli nimittäin lähdössä myös Tumen veli Timo. Saimme kuin saimmekin liput vaikka ne myytiin parissa tunnissa loppuun. Kevään aikana ryhmämme kasvoi vielä yhdellä henkilöllä kun Timon tyttökaveri Tiia lähti myös mukaan. Tiialle Tume sai huudetua lipun Huuto.netistä.
Otin perjantain töistä vapaaksi ja lähdin jo aamulla ajelemaan Heinolan suuntaan. Olin sopinut serkkuni Jukan kanssa, että menen sen luokse Espooseen viikonlopuksi kyläilemään ja yöpymään. Jukka pääsi kolmelta töistä, joten tähtäsin suurin piirtein puoli neljäksi Espooseen. Mikkelistä mukaani lähti myös Päivi, joka oli menossa kaverinsa Annikan luokse Vantaalle kyläilemään. Heinolassa pysähdyin toviksi, kun kävimme isin kanssa ostamassa AD Varaosaliikkeestä pyörääni pyörätelineen Pohjanmaan kiertuetta varten. Heinolasta jatkoimme Päivin kanssa pääkaupungin suuntaan, jossa jätin päivin Jumbon ostoskeskukselle. Jumbolta jatkoin kehäkolmosta pitkin Espooseen ja pienien eksymisten jälkeen löysin lopulta Jukalle Espooseen.
Ensimmäisenä kävimme Jukan kanssa hakemassa vanhempiensa luota minulle patjan, kun Jukka oli kadottanut johonkin päin asuntoaan oman varastonsa avaimen. Patjan haun jälkeen söin Jukan tekemää maittavaa jauhelikastiketta makaroonien kera ja keräsin keikalla tarvittavat tavarat kokoon. Kun kamat oli kasassa kiiruhdin saman tien jalan juna-asemalle ja ehdinkin kuin ehdinkin haluamani junan kyytiin. Hesassa hyppy raitiovaunun kyytiin, sillä körötellen stadikan nurkille, stadikan pihalla ensin turvatarkastukseen, tarkastuksesta siirtyminen stadionin sisäänmeno porteille ja stadikalle sisään. Stadikan portit oli aukaistu joskus viiden aikoihin ja itse oli paikalla vasta puoli seiskan aikoihin. Sisällä soitin Tuomolle ja kyselin, että missäspäin porukka menee...no anniskelualueellahan he...joten sinne siis. Anniskelualueelta löysin Tumen ja Timon ja kun pojat olivat saaneet tuoppinsa tyhjiksi, kävimme ostamassa pari limpparia ja etsimme miksauskopin nurkilla odottaneen Timon tyttökaverin Tiian käsiimme. Meillä oli siis taas kenttäliput, joten tähän kellon aikaan meillä ei ollut varsinaisesti mikään kiire mihinkään. ihan eteen emme olisi enää mitenkään päässeet joten ei muuta kuin odottelimme lämppäreiden aloittamista. iron Maidenilla oli kaksi lämppäriä, ensimmäisenä noin seitsemän aikoihin aloitti lämmittelyn brittiläinen 23v. Lauren Harris, joka on Iron Maidenin basistin ja perustajan Steve Harrisin tytär ja toisena Maidenia lämmitteli jenkkiläinen Avenged Sevenfold.
Lauren Harrisin katsoimme siitä miksauskopin vierestä kun siinä oli mukavan väljää, hyvät näkymät lavalle ja aita johon nojailla. Harrisin jälkeen emme tietenkään Tumen kanssa voineet tyytyä niihin hyviin ja väljiin katselupaikkoihin vaan lähdimme etsimään ahtaampia oltavia lähempää lavaa. :) No me sitten ahtauduimme niin eteen kuin pääsimme, noin 20m päähän lavasta, suurinpiirtein samoille sektoreille missä Sannan kanssa katselimme Bon Jovia. Täällä Maidenin keikalla kaikki kenttäpaikat oli saman hintaisia, joten mitään eri hintakategorioita ei Bon Jovin tapaan tälle keikalle ollut. Yllättävän hyvät näkymät me kuitenkin lavalle saimme ja oikeastaan koko Avenged Sevenfoldin- ja Iron Maidenin keikat näimme täysin ongelmitta...tai niin ongelmitta kuin sellaisessa ihmismassassa seisomisesta voi odottaa.
Avenged Sevenfold
Avenged Sevenfoldin jälkeen ei tarvinut enää kovin kauaa odotella itse pääesiintyjän lavalle nousua. Tunnelma alkoi vähitellen stadionilla nousemaan bändiä odotellessa ja oli hienoa esim. katsella katsomota ja kenttää pitkään kiertänyttä aaltoa ja muutenkin nauttia yleisön luomasta odottavasta tunnelmasta
Tume ja stadikan torni
Lopulta bändi palkitsi odottavan yleisön ja astui lavalle. keikka oli niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin hieno kokemus ja tunnelma yleisössä kylmiä väreitä aiheuttavan hieno. Iron Maidenin jäsenten leppoisa olemus ja vilpitön innostuneisuus ja ihmettely suomalaisten katselijoiden fanaattisesta mukana olosta ja bändin saamasta fanituksesta tekivät itseenkin vaikutuksen. Onhan se tietysti hieman hassua, että Suomen kokoisessa maassa myydään Olympiastadion ja Ratinan stadion Tampereella täyteen eli yhteensä noin 70 000 lippua. Ja eihän tämä siis mikään uusi ilmiö ole. Bändihän on käsitykseni mukaan aina ollut Suomessa kovin suosittu ja keikat yleensä loppuunmyytyjä.Ja täytyy kyllä sanoa, että tunnelmaltaan ja näyttävyydeltään Iron Maiden hakkasi Bon Jovin 5-1.
Lava rakennelma oli hieno. Jokaiselle kappaleelle oli käytännössä keksitty jotain omia juttuja. Ensinkin lavan taustalla oleva taustakangas muuttui melkeinpä jokaisen kappaleen kohdalla erilaiseksi näyttämöverhojen tapaan, eli päällimmäinen kangas työntyi edestä pois ja takaa paljastui toinen kangas. Jossain kappaleissa käytettiin pyrotekniikkaan. Lavan yläpuolella olevat valot pystyttiin nostamaan ja laskemaan eri korkeukeuksille, kääntämään kolmion muotoon tai vaikkapa heiluttamaan laivan keinumisen tyylisesti, kuten yhdessä kappaleessa tehtiin. Lisäksi monessa kappaleessa oli mukana omaa rekvisiittaan, joko lavalle ilmestyvinä hahmoina tai laulajan Bruce Dickinsonin vaatetuksena.
Keikka alkoi kuuluisalla Winston Churchillin puheella toisen maailmansodan alla. Sen jälkeen screenillä alkoi pyöriä video taistelulentäjistä ja keikka käynnistyi taistelulentäjistä kertovalla Aces High kappaleella.
.
Perään tuli kappale 2 Minutes to Midnight. Huomatkaa nuo laskeutuneet valot
Bruce Dickinson
Basisti ja bändin perustaja Steve Harris
Kitaristi Dave Murray
Rumpali Nicko McBrain
seuraavaksi soitettiin Revelations
Ja yleisö tykkäsi
The Trooper ja vaihtunut taustakangas
...ja Brucen replika vanhasta brittisotilaan puvusta
The Trooperin jälkeen Wasted Years kappale
The Number of the Beast kappaleessa käytettiin reilusti pyroja
...ja lavalle nousi iso pirua esittävä örvelö, joka hönki savua.
Kappaleen Rime of the Ancient Mariner, (joka on vanhaan Samuel Taylor Coleridgen runoon "Vanhan merimiehen tarina" perustuva tarina epäonnisesta merenkulkijasta) aikana valoja laskettiin taas alemmaksi ja niitä keinutettiin laivan tapaan. Tausta kangas vaihdettiin uuteen ja Bruce heitti ylleen rääsyt. :)
Kitaristi Janick Gers
Stadionin yli lensi pari kuumailmapalloa kesken keikan.
Egyptiin liittyvän Powerslave kappaleen Bruce lauloi naamari päässä
Heaven Can Wait
Setin viimeisen kappaleen Iron Maiden aikana lavan ylle paljastui iso Maidenin maskotin Edin näköinen Sfinksi
Kappaleen aikana Sfinksi avautui ja sieltä paljastui Ed-muumio joka heilui puolelta toiselle ja nosteli käsiään
Encorena soitettiin vielä kappaleet Moonchild, The Clairvoyant ja Hallowed Be Thy Name.
Rumpali McBrainillä on muutama rumpu ja lautanen tuossa setissään :)
Encoren aikana lavalla nähtiin myös neljä metrinen kävelevä ja käsiään heilutteleva robotti. Mitenköhän tuokin tehty? Puujaloilla kenties?
Edessä myös bändin kolmas kitaristi Adrian Smith
Keikan jälkeen porukka alkoi vähitellen purkautumaan stadinilta ulos
Timo, Tiia ja Tume
Keikan jälkeen jatkoimme iltaa Kampin aukion vieressä olevaan Schönes Fräulein. Tume tiesi paikan kun oli joskus kerran käynyt siellä pyörähtämässä. Tielle päin paikka näytti pieneltä katutason pubilta. Katutason pubin nurkasta meni kuitenkin rappuset yläkertaan jossa oli oluttupa tyylinen baari. Toista kerrosta kun kiersi tarpeeksi pitkälle ja kulki noin 3, huoneen läpi, löytyi rappuset kolmanteen kerrokseen. Sieltä puolestaan löytyi iso baari, jossa soitti bilebändi Kerma, jonka laulajana oli mm. Dannyn ja Yön taustalaulajana toiminut Miina Mikkonen. Paikka vaikutti todella viihtyisältä. Kuten nimestäkin voi päätellä, koko paikka on siis Saksalaisittain sisutettu. Täällä kolmannen kerroksen tilassa oli pitkät massiivipuupöydät ja yhtäpitkät massiivipuu penkit. Keskellä pieni tanssilava, pieni esiintymislava ja lavan takana vielä hieman ylempänä lisää pöytiä ja baaritiski. Lisäksi kolmannesta kerroksesta meni vielä rappuset parvelle, josta näki koko salin. Lisäksi bändillä oli langattomat vehkeet, ni jossain vaiheessa kesken kappaleen basisti ilmestyi parvelle juttelemaan meidän kanssa samalla bassoa soitellen :) Lisäksi pöydillä laulaminen ja soittaminen oli ihan normaalia kuten pöydillä tanssiminenkin. Suosittelen niin paikkaa kuin bändiäkin. Baariin ei ollut edes muuta sisäänpääsyä kuin kolmanteen kerrokseen narikkamaksu ulkotakista ja repusta.
Iron Maidenin keikan biisilista:
01. Intro - Churchill's Speech
02. Aces High
03. 2 Minutes to Midnight
04. Revelations
05. The Trooper
06. Wasted Years
07. The Number of the Beast
08. Run to the Hills
09. Rime of the Ancient Mariner
10. Powerslave
11. Heaven Can Wait
12. Can I Play With Madness?
13. Fear of the Dark
14. Iron Maiden
-----------------------------
15. Moonchild
16. The Clairvoyant
17. Hallowed Be Thy Name
Tekstit
