Hiekkasärkiltä (A) Tapion tuvalta lähdimme jo kymmenen aikoihin liikenteeseen heti aamupalan jälkeen. Ensimmäisenä ajoimme hieman pohjoiseen päin Kalajoen keskustaan (B). Ajattelimme käydä katsastamassa matkailuesitteessä mainitun Plassin, ikivanhan kauppapaikan. No sieltä tosiaan löytyi vain pari puutaloa, jollaisia nyt löytyy lähes mistä vaan. Kun joku kuva oli Kalajoelta saatava, parhaimmaksi kohteeksi osoittautui Kalajoen kirkko josta nappasimme yhden kuva.
Kalajoen kirkon kellotabuli
Kalajoelta jatkoimme jälleen matkaa etelään päin ja ensimmäisenä pysähdyimme Lohtajalla (C) Ohtakarilla. Lohtajallahan sijaitsee pohjoismaiden pisin yhtenäinen hiekkaranta ja olisi luonnollisesti loistavaa matkailualuetta ellei puolistusvoimat olisi ominut koko aluetta itselleen ampuma-alueeksi. Itsekin kävin siellä armeija-aikoina ampumaleirillä, tosin se oli keskitalvella ja pakkasta parhaimmillaan 30 astetta, mukavat telttailukelit. Ohtakarissa sijaitsee Lohtajan hiekkarannan pohjoispäässä, siellä on pieni kalastajakylä ja pieni leirikeskus. Me päätimme siellä hieman jaloitella ja kiertää pienen luontopolun. No, kuten aikaisemmasta tekstistä onkin käynyt ilmi, luontopolku oli puolet matkasta aivan käsittämätätöntä kivikkoa. Olenkohan ikinä edes nähnyt vastaavaa aluetta, joka olisi täynnä golfpallosta koripalloon kokoisia kiviä. Löysimme me luontoreitiltä onneksi myös jotain nähtävää. Korkean näköalatornin, jonka ylimmälle tasanteelle kiipesimme ihailemaan maisemia.
Ohtakarin infotaulu
Luontopolulla, mutta missä on polku?
Näköalatorni
Sannaa pelottaa näköalatornin ylätasanteella
Tälläisiä hiekkarantoja siellä riittäisi
Ohtakarilta matka jatkui vesisateen siivittämänä Kokolaan (D). Kokkolassa pohdimme ensin, että viitsimmekö kunnon vesisateen takia ollenkaan ulostautua autosta vai jatkaisimmeko suoraan matkaamme eteenpäin. Onneksi löysimme keskustasta Anttilan parkkihallin ja sieltä ilmaisen 3 tunnin pysäköinnin, niin päätimme käydä pyörähtämässä Kokkolan keskustassa. Pyörähdys venähtikin sitten kolmen tunnin keskustassa pyörimiseksi, kun kiertelimme uusia kauppakeskuksia ja yllättävän runsasta kauppojen valikoimaa. Kaupoissakiertelyn päätteeksi kävimme vielä hotkaisemassa Rossossa broileria ja ranskalaisia.
Kokkolan tori
Kokkolan vanhaa kaupunkia
Kokkolasta matka jatkui mahat täysinä maisemareittiä pitkin Pietarsaareen (E). Pietarsaaren katsastimme autosta käsin ajelemalla keskustan yksisuuntaisten katuden viidakkoa ristiin ja rastiin. Pietarsaaressa oli myös vanhan kaupungin ajattelu viety astetta pidemmälle. Vanhan kaupungin puutaloalue oli ensinkin todella tiiviisti rakennettu. Talojen väliset tiet olivat niin kapeita, että en tiedä olisiko siellä mahtunut edes vastaan tulevat autot ohittamaan toisiaan. Lisäksi kaikki vanhan kaupungin kapeat kadut olivat hiekkateitä. Luulisi, että kiven heiton päässä keskustassa sijaitsevan asuinalueen kadut olisivat asfaltoituja, mutta ehkä vanhan kaupungin kadut on sitten haluttu pitää hiekkateinä.
Pietarsaaren arkkitehtuuria
Pietarsaaren vanhan kaupungin pääkatu jossa sentään on asfaltti
Lontoo
Pietarsaaresta maisemareitti jatkui vielä Uusikaarlepyyhyn (F), johon meinasimme jäädä jumiin. Koko kaupungista ei löytynyt selviä opasteita mistä sieltä olisi päässyt jatkamaan matkaa eteenpäin. Itse kaupunki (onkohan se kaupunki?) oli aika pieni, keskustan rajoittuessa periaatteessa yhteen pääkatuun. Aikamme keskustan teitä kurvailtuamme löysimme lopulta oikean ulospääsyn kaupungista ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti määränpäätä Vaasaa (G).
Uusikaarlepyyn kirkko
K-market, S-market, M-market?
Loppumatkalla naureskelimme vielä hauskoille kuntien nimille, vai miltä kuulostaa esimerkiksi Vöyri-Maksamaa. :)
-Jari-
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti